• Urheilutie 6D, 01370 Vantaa
  • 050 395 7171
  • Sähköposti: etunimi.sukunimi@emovet.fi

Koiran kouluttaminen kiimantarkkailuun

20.11.2019

Ajankohtaista > Koiran kouluttaminen kiimantarkkailuun

Tässä artikkelissa kerrotaan kiimantarkkailukoirien koulutuksesta laboratorio-olosuhteissa ja perehdytään esimerkiksi kiimantarkkailukoiraksi soveltuvan rodun valintaan.

Koira on maailman yleisin koiraeläimiin kuuluva laji. Se kuitenkin poikkeaa muista saman nisäkäsheimon lajeista, sillä ainoastaan koira kykenee työskentelemään ihmisen rinnalla menestyksekkäästi. Kesyyden ja koulutettavuuden ansiosta koirasta on kehittynyt ihmiselle korvaamaton apu monilla yhteiskunnan eri aloilla. Monet näistä yhteistyöaloista hyödyntävät tiettyjä koiran aisteja, jotka ovat ylivoimaisesti parempia kuin ihmisellä. Yksi näistä aisteista on koiralle tärkein ja hyödyllisin – hajuaisti. Koska koiran hajuaisti on yli neljäkymmentä kertaa ihmisen hajuaistia parempi, voimme ainoastaan kuvitella sitä hajujen maailmaa, jossa koirat elävät.

Huumekoira, homekoira, rahakoira, hypokoira eli diabeetikon apuna toimiva koira, termiittikoira ja monet muut koirien työnimikkeet kertovat selvästi yhdestä asiasta: koiralle haistaminen on luontaista ja mielekästä työtä. Oikea unelma-ammatti. Kuvittele jos saisit itse palkkaa yhtä luonnollisesta asiasta kuin hengittäminen.

!!! KUVA, KUVAT TÄÄLTÄ: https://www.emovet.fi/ajankohtaista/kiimantarkkailukoiran-kouluttaminen/ Kuvateksti: Entlebuchinpaimenkoira Ruuti haistelemassa nuuskuttimella. !!!

Mikä on kiimantarkkailukoira

Koiria hyödynnetään useissa työtehtävissä ja rooleissa myös maataloudessa. Kiimantarkkailukoirat ovat lehmien kiimojen havaitsemiseen käytettäviä työkoiria. Niiden käyttäminen perustuu lehmien kiiman ominaiseen hajuun, jonka koira oppii koulutuksen myötä tunnistamaan ja ilmaisemaan ihmiselle. Näin koira siis pystyy paikantamaan kiimassa olevat yksilöt, vaikka ihminen ei niitä aina havaitsisikaan. Tämä työkoira on hyödyllinen erityisesti niin sanottujen hiljaisten kiimojen löytämisessä, koska lehmä ei itse omalla lajityypillisellä käytöksellään viestitä olevansa kiimassa.

Kiimantarkkailukoiria käytetään nautojen kiimantarkkailun apuna pääasiassa maidontuotantotiloilla. Lehmät tuottavat maitoa poikimisen jälkeen, ja jokainen siementämättä jäänyt kiima pidentää lehmän poikimisväliä ja lisää siitä aiheutuvia kustannuksia. Siksi monien muiden kiimantarkkailukeinojen rinnalle on tullut myös koiran käyttäminen kiimojen havaitsemiseen. Vuonna 2013 ensimmäisen kurssin myötä Suomessa alkanut kiimantarkkailukoirien koulutus on ollut jälleen yksi keino hyödyntää koiraa osana arkea. Kotimaassa kiimantarkkailukoirat ovat yleistymässä tiloilla toimivina työkoirina, vaikka ne eivät olekaan saaneet vielä jalansijaa maailmalla.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen – kiimantarkkailukoiraksi soveltuvia rotuja on monia

Yli 350 koirarodusta toisilla on yleisesti ottaen paremmat edellytykset hajutyöskentelytehtäviin kuin toisilla. Koiran fyysisen koon myötä myös sen hajuelinten koko vaihtelee, mikä vaikuttaa hajujen erottelukykyyn ja tunnistamiseen. Suuremmilla koiraroduilla hajuaistimuksia käsittelevä aivojen hajualue on suurempi kuin pienemmillä roduilla ja kuonon nenäontelot pystyvät sisäänhengityksessä käsittelemään ilmamäärää esteettömästi. Erityisesti hajutunnistustehtäviin jalostetuilla roduilla, kuten vihikoirilla, on havaittu hajuaistia vaativissa tehtävissä enemmän tarkkuutta kuin toisilla roduilla.

Nämä eivät kuitenkaan ole ratkaisevia tekijöitä kiimantarkkailukoiraksi soveltuvaa rotua mietittäessä. Koiralla voi rodun perusteella olla tiettyjä taipumuksia käyttäytymisessä, mikä tulee ottaa huomioon navetassa työskenneltäessä. Hyvin voimakkaat reaktiot lehmiä kohtaan, esimerkiksi liiallinen paimennus, voivat vaikuttaa negatiivisesti sekä koiran haistelutyöhön että lehmien suhtautumiseen koiraa kohtaan.

Haisteleminen on koirille luontaista, ja siksi se ei itsessään vaadi erityistä koulutusta, vaan lähtökohtana on saada koira ilmaisemaan opetettu haju ihmiselle. Samalla tavalla ihminen oppii lukemaan ja tulkitsemaan koiran reaktioita oikean hajun löytyessä. Muista työkoiraryhmistä poiketen kiimantarkkailukoirat eivät sisällä vain tietyn rotuisia koiria. Myöskään koiran iällä ei ole koulutuksen kannalta merkitystä, koska kaikilla koirilla on sisäsyntyinen tarve havainnoida ympäristöään haistelemalla. Kiimantarkkailukoiran työskentely-ympäristöstä johtuen koiran koko saattaa rajoittaa hajutehtävien toteuttamista. Esimerkiksi kovin pienille koirille navetta on jo itsessään turvallisuusriski isojen nautojen vuoksi.

Koira on nopea oppimaan

Kiimantarkkailukoirien koulutuksen periaate on sama kuin kaikissa hajutyöskentelytehtävissä. Koiralle opetetaan haluttu haju tekemällä siitä koiralle mielenkiintoinen ja tavoittelun arvoinen. Tämä tapahtuu positiivisen vahvistamisen avulla. Koira oppii nopeasti yhdistämään haistetun hajun ja siitä saadun palkkion välisen yhteyden.

Koulutuksen alussa koiralle halutaan opettaa oikeat työskentelytavat, ja siksi varsinaista kiimanhajua ei vielä tässä vaiheessa käytetä. Sen sijaan hyödynnetään koiralle merkityksetöntä ja helposti saatavilla olevaa hajua, kuten teetä. Tällaista opetushajua käytettäessä koira oppii tietämään, mitä siltä halutaan. Eläimen sisäistettyä, miten koulutuksessa työskennellään, siirrytään jo varsin varhaisessa vaiheessa opettamaan kiimanhajua eli sitä, mitä sen halutaan jatkossakin haistavan. Siirtymävaihe teen hajusta kiimanhajuun on pieni, ja koirat ymmärtävät hyvin nopeasti palkkion kohteena olevan hajun vaihtuneen.

Vaikka pääasiallinen koulutuksessa käytettävä haju olisikin jo kiimanhaju, teen hajuun saatetaan hetkellisesti palata koiran edistymisen mukaan, jotta sille pystytään vahvistamaan palkkioon johtavaa oikeanlaista toimintaa. Etsittävän hajun lisäksi koiralle lisätään haastetta häiriöhajujen muodossa. Nämä häiriöhajut saattavat olla mitä tahansa navetasta tai sen ulkopuolelta löytyviä asioita. Purkitettu vasikankakka, säilörehu, maito ja ruisjauho auttavat koiraa erottelemaan useita hajuja, kuten sen täytyy navetassakin tehdä.

!!! KUVA, Kuvateksti: Koulutuksessa käytetään etsittävän hajun lisäksi niin sanottuja häiriöhajuja, esimerkiksi säilörehua. !!!

1900-luvun alussa Hans-niminen hevonen nousi aikansa ilmiöksi uskomattoman oppimiskykynsä ja älykkyytensä ansiosta. Hevosen uskottiin muun muassa osaavan ratkaista matemaattisia tehtäviä sekä lukea kelloa ja kalenteria. Tämä lahjakkuus paljastui kuitenkin eläimen kyvyksi lukea ihmisen tahattomia alitajuisia eleitä oikean vastauksen lähestyessä. Kiimantarkkailukoirien koulutuksessa käytetään apuna purkkien lisäksi erilaisia koulutusalustoja, jotka vähentävät ihmisen vaikutusta koiran suoritukseen.

Nuuskutin on metallinen kiskoilla siirreltävä purkkirivistö, jota kouluttaja pystyy liikuttamaan ja näin vaihtamaan etsittävän hajun paikkaa nopeasti. Oikean hajun sisältävä purkki sijoitetaan nuuskuttimella rataa liikuttavan kahvan kohdalle, jolloin kouluttaja tietää, missä oikea haju sijaitsee, ja koiran palkitseminen tapahtuu oikeista ilmaisuista. Nuuskuttimen rakenteen ansiosta koira ei pääse seuraamaan kouluttajan kättä ja käyttämään sitä apuna hajun löytämisessä.

Toinen työskentelyalusta on purkkirata, jossa purkkeja sijoitetaan tiettyjen välien päähän alustalla sijaitseviin reikiin ja koira joutuu kulkemaan purkkirataa pitkin etsiessään oikeaa hajua. Tämä laajentaa hajujen sijaintia, ja liikkuminen etsimisen yhteydessä valmistaa koiraa navetassa työskentelyyn. Palkkio annetaan oikean hajun sisältävän purkin läheisyydestä, mikä vahvistaa koiralle oikean hajun ja palkkion yhteyttä.

Eläimenä koira on hajutyöskentelytehtäviin erinomainen apuväline. Tiloilla koira on usein myös perheenjäsen. Koira saa työtehtävän ansiosta lisää virikkeitä arkeen ja kohdistettua energiaansa hyödylliseen tekemiseen. Ilman ihmisen panostusta kiimantarkkailukoiran koulutusta ei kuitenkaan pystytä toteuttamaan. Koiran taidon ylläpitäminen vaatii aikaa sekä harjoittelua molemmilta. Satsaus kuitenkin kannattaa, sillä koulutuksen onnistuessa koirasta saa navettaan useiksi vuosiksi eteenpäin avun ja hyvänmielen työkaverin.

Kirjoittaja Veera Timopnen, opiskelija Savonia AMK

LÄHTEET:

  • KAIMIO, Tuire 2007. Koirien käyttäytyminen. 7. painos. Helsinki: WSOY.
  • KODIS, Keijo 2007. Koiran nenän anatomia ja fysiologia. Bokseri 1/2007, 27–30.
  • LAHTINEN, Heidi. 2015. Koira haistaa ja ilmaisee lehmän kiiman. Koiramme 1– 2/ 2015, 38-46.
  • POLGÁR, Zita, KINNUNEN, Mari, UJVÁRY, Dóra, MIKLÓSI, Ádám, GÁCSI, Márta 2016. A Test of Canine Olfactory Capacity: Comparing Various Dog Breeds and Wolves in a Natural Detection Task. PLoS One [digilehti] 11(5). [Viitattu 2019-07-15.] Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4859551/
  • SAMHITA, Laasya ja GROSS, Hans J. 2013. The “Clever Hans Phenomenon” revisited. Communicative & Integrative Biology. [digilehti] 6:6. [Viitattu 2019-9-30.] Saatavissa: https://doi.org/10.4161/cib.27122
  • SUOMEN KENNELLIITTO s. a. Koirarodut ja rotumääritelmät. [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2019-9-20.] Saatavissa: https://www.kennelliitto.fi/koirat/koirarodut-ja-rotumaaritelmat

LINKIT ARTIKKELIN VIDEOIHIN:

Nuuskutin: https://youtu.be/MB0P2s4xOvQ

Purkkirata: https://youtu.be/Jqen-1SuSMM